Portugalissa perustettu ja sittemmin Sveitsiin muuttanut Amputate hyödyntää kolmoslevyllään blastia, örinää, tuplabasareita, keskitempoista jyrää ja demppausta. Aivan kuin olisin kuullut näitä ennenkin.
Eihän siinä mitään, mutta välillä ryydyttää loputon toisiinsa sekoittuvissa kuolometallijulkaisuissa kahlaaminen.
Amputate asemoituu kaiken periaatteessa ihan hyvin tekevien bändien jatkumoon, mutta unohtaa tuoda mukaan mitään omaa – tai mitään, mistä ottaa kunnolla kiinni. Mystinen tekijä X on näissä hommissa äärimmäisen tärkeä, eikä sitäkään tahdo löytyä. Parhaiten toimivat jopa raikkaasti irtoavat melodiset kitarasoolot, joita voisi kutsua peräti erinomaisiksi. Myös orgaaninen, ilmavan terävä soundi toimii hienosti.
Riffipuolella seuraillaan muun muassa Morbid Angelin sinänsä päteviä oppeja, vaan ei näillä eväillä kuninkaita haasteta. Kuvaavaa on sekin, että lyhyt päätösraita Perpetuum rippaa rajusti Cannibal Corpsen Frantic Disembowelmentia, mikä on vaativuudessaan sinänsä hatunnoston paikka. Kohta kuitenkin jää myös levyn muistettavimmaksi.