Niin jenkkiä kuin olla ja voi niin hyvässä kuin pahassa – arviossa The Wise Man’s Fear

Julkaistu Infernossa 6/2020.

09.10.2020
The Wise Man's Fear
Valley of Kings
Sharptone

Indianapolisin urhot täräyttävät kolmannella albumillaan tiskiin 11 kappaletta fantasycorea. Suuret soturit ja pahikset ottavat mittaa toisistaan, kun kuusikko sulauttaa metallin ja deathcoren alternativeen.

Meno on niin jenkkiä kuin olla ja voi – hyvässä ja pahassa. The Relics of Nihlux polkaisee levyn käyntiin sangen energisesti, mutta sapluuna, jossa rankkaa säkeistöä seuraa kovaa ja korkealta vedetty kertsi, alkaa puuduttaa nopeasti. Matalavireiset riffit eivät poraudu mieleen, vaan koukut jäävät laulun ja murinoiden harteille.

Suu nousee väkisinkin virneeseen, kun Tree of Lifen breakdownissa eetteriin pärähtää huilua. Yhdistelmää kuulee harvoin, ja bändin ennakkoluulottomuudesta pitääkin antaa pisteitä. The Cave on tiukka runttaus, jota sävyttävät Nightwish-henkiset syntikat. Myös Sands of Time saa pään nyökkäilemään.

Firefallissa bändi luo kelvollista jännitettä breakdownille, joka jysähtääkin mallikaasti. The River and the Rock sen sijaan on sitä imelintä jenkkipurkkaa, joka saa allekirjoittaneen voimaan pahoin.

Runttausta olisi kuunnellut enemmänkin. Levyllä on hetkensä, mutta se ei tuo corekentälle mitään uutta.

Lisää luettavaa