Italialainen Darkend on luonut nahkansa yhtä usein kuin skenen trendit ovat vaihtuneet. Pääjäbä Animaen johtama orkesteri soittaa nykyään Rotting Christin rituaalimessuamisesta lainattua vanhan vihtahousun palvontaa sotkien sekaan esimerkiksi Dissectionin melodioita, dark ambient -tunnelmia sekä Cradle of Filthin pompöösia orkestraatiotulitusta ja Dani Filthiltä tuttuja laulusäksätyksiä.
Animae on tuttu mies myös Gaahls Wyrdin livetaustalaulajana, joten mikään ihan turha tekijä ei ole kyseessä. Vaikka bändinsä ei ole varsinaisesti mikään omaperäisyyden riemuvoitto ja tämän viidennen levyn tuotanto on monin tavoin hieman haasteellinen, jotain omituista vetovoimaa albumissa silti on.
Viaticumin biisit ovat kuin odottaisi junaonnettomuutta. Veturi on suistunut hieman kiskoiltaan ja matkustajat kirkuvat kauhuissaan, mutta niin vain se jaksaa ontua syrjäiselle asemalle jotensakin ehjänä, vain hieman kolisten.
Etelä-Euroopassa on tehty aina kuten huvittaa, eikä Välimeren alueen black metal ole asiassa mikään poikkeus. Darkend luo jostain tutusta omanlaisensa sekasikiön ja pullauttaa sen ulos noin vain. Äpärälapsi se kuitenkin on.