Useamman vuoden toiminut ja nivaskan pienjulkaisuja tehnyt helsinkiläisnelikko vakuuttaa salakavalasti. Psykedeelisen stoner doomin asialla ollaan, mutta linja kytkeytyy myös 90-lukulaisen indien – tai vallan grungen – laahaavimpaan ja karvaisimmin pörisevään sektoriin. Ja sekös maittaa, sillä palikat ovat kauttaaltaan järjestyksessä ja tarttuvuuttakin löytyy.
Mureasti svengaava ote on helposti lähestyttävä ja musiikki pysyy kivasti liikkeellä. Utuilua ja junnaamista on sopiva määrä, ja etenkin jälkipuoliskon pari sumuisempaa rallia tuo kokonaisuuteen kivasti sävyä ja dynamiikkaa.
Biisit toimivat oivasti komean kitaravallin ja letkeän sykkeen voimin. Kärkenä on kuitenkin Carolin Koss, jonka moniäänisenäkin helkkäävä laulu on mielenkiintoisen lakonista ja laahaavaa, muttei silti millään tavoin rasittavaa.
Muutaman kuuntelun jälkeen käy ilmiselväksi, että Hollow Worldillä on paljon hienoja elementtejä ja hyviä biisejä, jotka on esitetty komeasti orgaanisella otteella ja sopivalla antaumuksellisella.