Tehdäänpä heti kättelyvaiheessa yksi asia päivänselväksi: kappalemateriaalin osalta tämä on viiden kirveen tavaraa. Vaan jos ja kun levyä täytyy tarkastella nimenomaan tänä vuonna kolmekymppisiään viettävän Tales from the Thousand Lakesin juhlajulkaisuna, on pakko kiinnittää huomiota myös muihin seikkoihin.
Tales on merkkipaalu. Maailmanlaajuinen metalliklassikko. Niin sanottu ”game changer”, joka on inspiroinut lukuisia bändejä ympäri maailman. Kun Tales juhlii pyöreitä, tulisi puitteiden olla viimeisen päälle. Arvaattekin varmaan, että niin ei nyt valitettavasti ole.
Liven promomatskuissa ei mainita, mistä Tavastian-keikasta tässä on kyse. Soundi on huipputarkka, yleisö luonnottoman hiljaa. Niin, korona-ajan tyhjän salin vetohan tämä.
Se, mikä toimi aitojen konserttien korvikkeena pandemian jyllätessä, tuntuu kovin laimealta tässä hetkessä. Bändi joka tapauksessa vetää täydellisen hyvin, siitä homma ei jää kiinni. Juhlalevyn perään kuullaan vielä legendaarinen Abhorrence-laina Vulgar Necrolatry sekä Elegyn (1996) My Kantele.
Kyseessä on neljäs Amo-livelevy seitsemän vuoden sisään. Nyt piisaisi ehkä hetkeksi.