Periksiantamattomuuden perikuva heiluttaa keskisormea kaupallisuudelle – arviossa Incantation

Julkaistu Infernossa 7/2020.

31.10.2020
Incantation
Sect of Vile Divinities
Relapse

Ainoa alkuperäisjäsen, vanha valkoparta John McEntee luotsaa sotaratsuaan järkähtämättömällä asenteella ja sydän death metalille sykkien. Takana on 31 vuotta kompromissitonta sahaamista, eikä loppua näy.

Incantation ei ole juuri tarkistanut kurssiaan sitten perustamisensa. Yhtyeen arvaamattomana ja synkeänä virtana syöksähtelevä death metal on taattua ja odotettua ”Incaa”, eli muutosta halajavat saavat jälleen pettyä. Lukuisten nykykuolobändien innoittajana ja inspiraationa toiminut ryhmä on periksiantamattomuuden perikuva, joka heiluttaa keskisormea kaupallisuudelle.

Vaan kyllä Incantationkin on lisäillyt myrkkyliemeensä uusia makuja. Maltilla mutta kuitenkin. Tämä kuuluu esimerkiksi maukkaanrujoina kitarasooloina ja -harmonioina, sellaisina lähes häviävän pieninä väreinä mustan muserruksen seassa. Mutta tummaahan tämä on, siitä ei päästä mihinkään. Blastit, doomlaahaukset, tuplabassarikeskitempot, napakannopeat laukat; kaikki valotonta.

Incantation ei ole koskaan lumonnut kuulijaansa hittibiiseillä, unohtumattomilla riffeillä tai korvamadoilla. Pennsylvanian puurtajien lumo piilee rehellisessä ja tyylilleen uskollisessa kuolometallissa, joka voi olla jopa ärsyttävää, koska siitä ei pääse nappaamaan kunnon otetta helposti. Täytyy vain tarrata kiinni jostain ja antaa synkeiden vesien viedä.

Lisää luettavaa