Hollantilaisen Asagraumin debyytti Potestas Magicum Diaboli (2017) on suorastaan erinomainen black metal -teos. Bändin luotsin, laulaja-kielisoittaja Obscuran lisäksi sen uutuudella operoi myös edellisellä Dawn of Infinite Fire -albumilla (2019) paukuttanut rumpali A. Morthaemer. Kaksi synkeää naista, jotka vääntävät perin juurin saatanallista musiikkia.
Bändin kolmas levy on tuttuun tapaan laatukamaa. Biisit ovat omaperäistä, kieroja ja melko suoraviivaisia tykittelyjä, vaikka paikoitellen viljellään myös hitaampia ja kauniimpia fiiliksiä. Biisit nyökyttelevät kohti 1990-luvun norjalaisen black metalin kulta-aikaa, mutta ovat tarpeeksi omanlaisiaan, jottei Asagraumia voi syyttää trendien perässä juoksemisesta. Tämä on ehtaa tavaraa.
Veil of Death, Ruptured on epäilemättä vuoden kovimpia bm-levyjä. Ei ehkä sitä aivan kirkkainta kärkeä, mutta jossain kärkikahinoissa kuitenkin. Jos nyt jostain haluaa valittaa, niin kaipaisin soundeihin hieman enemmän syvyyttä ja tummempaa otetta, mutta kyse on makuasioista. Aivan helvetin kuuma levy kaikin puolin.