Perinnettä ymmärretään, kunnioitetaankin, mutta oma rouhea ääni säilyy – arviossa Misery Index

Julkaistu Infernossa 3/2019.

Misery Index
Rituals of Power
Season of Mist

Death grind on hankala kestävyyslaji – siinäkin mielessä, että jos vyöllä on viisi kelpo levyä, kuudes pitäisi toteuttaa vähintään yhtä väkevästi. Mennäkö vain täysillä seinää päin vai Napalm Deathin ysäriaikojen tyyliin sivukujan kautta gruuvaillen? Baltimoressa ei näemmä ole osattu päättää.

Misery Indexin, tuon jenkkikuolon vahvan perussuorittajan, eduksi laskettakoon, että yhtye malttaa pitää asiat mukavan yksinkertaisina. Sen ei tarvitse sulloutua nahkaansa luodessaan modernien ratkaisujen nykytysriffikerhoon tuhansien kollegojen seuraan. Perinnettä ymmärretään, kunnioitetaankin, mutta oma rouhea ääni säilyy. Riffissä saa kuulua rehdisti Bolt Thrower. Rituals of Powerin suurin ongelma on kuitenkin kanveesiin mäjäyttävän tappokoukun uupuminen. 

Nyt kun death metal ja grindcore tekevät vahvaa uutta tulemista, joukosta erottautumiseen vaaditaan erityislaatuisia onnistumisia. Nimibiisissä viimein heittäydytään, puristien kauhuksi, sillä kalloon paiskotaan hardcorea vanhaan Katatoniaan (!) sotkevin voimakeinoin. Ehkäpä levyn makoisan surunuottiset kitarasoolot ovatkin se kasvattajaindeksi, jolla albumi saa lisäarvoa tulevaisuudessa.