Karhealla soundilla vahvuutensa tuntien laulavan David Rosarion ympärille koottu norjalaisryhmä tekee jo debyytillään perushyvää laatutyötä.
Solistin soundia voisi kuvailla Russell Allenin sukulaisääneksi rahtusen voimakkaammalla vibratolla. Biisit sorvanneen laulajan ohella show’n stara on nuori kitarataituri Johan Jamtfall Eriksen, jonka ketterä skebailu ja mielikuvitukselliset kudelmat tekevät parhaista biisiaihioista vieläkin parempia.
Mainio kitaristikaan ei pysty pelastamaan pakan pahimpia floppeja, laiskasti kynäiltyä kliseekasaa Heavy Metal Rideria ja Rage-biisin kolmen puupennin groove metalia, joista muuten kelpo levy kärsii vähän liikaa. Huippuhetkinä viisikon melodisen hard rockin makuisessa perinnehevissä on häivähdys Dion juurevuutta ja aavistus 1980-luvun tukkaheviaikojen TNT:tä.
Vaikka mistään omaperäisyyden riemuvoitosta ei voi puhua, Rozario louhii enimmäkseen miellyttävästi. Toisinaan yhtyeen flow’ta saa jopa ihailla, kun soitto lähentelee United We Stand – Divided We Fallin lopussa peräti hektistä.
Mainitut jätebiisit ja keskinkertaisen lopetuksen karsimalla To the Gods We Swear olisi ollut tiukempi ja parempi paketti.