Eeppistä perinne-heavyä Alicantesta. Toista albumiaan julkaisevan War Dogsin idolien luettelo on tuttua kauraa: Manilla Road, Visigoth, Omen, Iron Maiden ja niin edelleen. Mitään uutta vuonna 2015 perustettu bändi ei yleisölleen anna, mutta espanjalaisten riffeissä on yllättävän paljon itua ja imua.
Hienointa Only the Stars Are Leftissä on se, että leffamaiset seikkailut toimitetaan reippaaseen hölkkätempoon. Asetelma on perinteisen orgaaninen: pari kitaraa, basso ja rummut, synia vain efektiksi. Edu Antón ja Alberto Rodríguez kitaroivat taitavasti ja kiinnostavasti. Biiseissä on vaihtelevuutta ja rohkeita irtiottoja, kun esimerkiksi Vendettan laulumelodioihin on uskallettu tuoda maailmanmusiikkipiirteitä, nimibiisiin western-sävyjä ja päätösraitaan jatsahtavaa kitarasankarointia.
War Dogsiin kerrassaan ironmaidenmäisine kitarakuviokudelmineen on ollut yllättävä ilo tutustua. Yhtye on piristävä poikkeus usein perinteisyyteen, doomiin ja paatokseen hirttäytyneessä genressä. Vikana ei ole kuin Rodriguezin voimaton laulu: esimerkiksi Heaven’s Judgement on niin kova biisi, että on melkeinpä rikos jättää se hänen laulettavakseen.