Meksikosta Ruotsiin muuttanut Nigrum vääntää rujoa ja likaista true black metalia, joka ei juuri nykypäivän hömpötyksille kumartele. Bändin musiikista voi kaivella myös eeppisemmän hevin tuulahduksia. Jaossa on yllättävänkin riffivetoista ja eeppisen melodista kamaa.
Vuonna 2015 perustetun bändin kakkoslevyltä kuulee alkupään Immortalin jäisiä tunnelmia, Nifelheimin rässäävää raivoa sekä Watainin ja Dissectionin monisyisiä melodioita. Onneksi biiseistä löytyy myös etelän armotonta poltetta ja kulttimenojen hönkää.
On erikoista yhdistää skandinaavisia talvimaisemia ja selkeästi bändin kotimaan fiiliksiä, mutta ainakin meininki on omaperäistä – ja pakko sanoa, että yllättävänkin toimivaa.
Biiseissä on sopivasti eloa raivokkaan tykittelyn ja hitaamman fiilistelyn välillä, joten levyä ei voi haukkua myöskään tasapaksuksi. Sounditkin ovat sopivan ruttuiset ja ysärillä tavalla kälyiset, joten mikäpä tässä.
Mikäli biisimateriaali pysyy tasaisen hyvänä, Nigrum saattaa nousta ajan saatossa kulttisuosioon. Ainakin sitten debyytin on tapahtunut kehitystä.