No nyt on käppää! Hurjaa musiikkia. Otetaan palanen saksalaista, hieman kansallismielisempää ja reipastempoisempaa rähjämetallia à la Absurd. Roiskaistaan sekaan 16-bittistä, hillittömältä kuulostavaa Nintendo-musaa, kännihoilausta, folkkihenkeä, hieman dungeon synth -pilipalia sekä teutonista uhmaa – tai kuten levyn nimi suomeksi kääntyy: vulgaaria saksalaista vihamusiikkia.
Bändin kolmikko soittaa myös Mavorimissa, Totenwachessa ja Asenheimissa, joten mitään varsinaisia tulokkaita he eivät ole vaan julkaisseet jo levykaupalla musiikkia.
Eisenkultin kolmas levy on oikeasti todella röyhkeää kamaa. Siis todellakin aivan pöyristyttävän julkeaa ja railakasta päänaukomista. Aika harvoin mitään tällaista tulee vastaan. Levy kuulostaa siltä kuin umpijurriset futishuligaanit olisi päästetty studioon mellastamaan ja tuhoamaan paikkoja.
Tällaisesta rienauksesta ja hulluudesta tulee julmetun onnelliseksi, vaikkei tämä edes ole mitenkään laadukasta musaa. Kokeilepa kuunnella levyn kahdeksas biisi Niederes Gewürm hymyilemättä.
Eisenkult voisi olla jonkinlainen saksalainen insideläppä, mutta siitä ei ilmeisesti ole kyse. Never stop the madness, nimittäin.