The Ghost Next Door
The Ghost Next Door
Mausoleum
Muun muassa Skinlabin ukkoja sisältävä The Ghost Next Door on ollut kasassa vuosikaudet, mutta pitkäsoittomitassa ideat saadaan julki vasta nyt. Vaan mikäpä tässä hötkyillessä, sillä ainekset on revitty tyylipuhtaasti parin vuosikymmenen takaa.
Ensivaikutelma on ikävä. Tylsänä käyvä grungevääntö saastuttaa korvat ja kuvotus hiipuu huulille. 1990-luvun vaihtoehtorock elää soundissa niin vahvana, että tavallaan tämä kuulostaa perverssillä tavalla jopa tuoreelta.
Tunne on kuitenkin hämäävä, sillä paletti ammutaan lopulta pitkin korvia. Psykedeelisemmät harhailut alkavat luoda mielikuvia Angel Ratin (1991) aikaisesta Voivodista, ja skaala on muutoinkin varsin laaja. Mystisen hämärästä tunnelmoinnista tuhdimpaan junttaan kulmittelevat kappaleet eivät omaa minkäänlaisia estoja.
Esimerkiksi Ten Steps Back ahtaa yhteen raitaan koko kirjon, mikä on aluksi vähintäänkin hämmentävää. Osiot seuraavat toisiaan näennäisen satunnaisella rytmillä, eikä kokonaisuutta voi pitää millään lailla soljuvana.
Raskaasti rynniessään ukot liikkuvat jatkuvasti kuopan reunalla. Junttailu kuulostaa menneitä aikoja tylsämielisesti toistavalta pakkopullalta. Bändin vahvuudet löytyvätkin lähes poikkeuksetta seikkailupolun varrelta; progressiivisesti nykivistä kompeista ja pidäkkeettömistä rakenteista, joista löytyy vaihtelua tukehtumiseen asti. Näitä osuuksia tarjoillaankin perin runsaasti, mikä jättää loppupeleissä aika skitsofreenisen olon.
Ideaviidakko on niin perhanan laaja, että hyvätkin jutut tahtovat hautautua kaoottisuuden kurimukseen. Lisäkuuntelujen myötä touhuun alkaa tulla järkeä, mutta henkilökohtaisesti en ole näissä maisemissa aivan kotonani. Jos progen ja psykoilun merkeissä rajoja halveksiva ysärigrunge kuulostaa mielenkiintoiselta, tilanne saattaa olla kohdallasi aivan toinen.