Iterum Nata on muun muassa Hexvesselissä ja The Abbeyssä soittavan Jesse Heikkisen sooloprojekti. Musiikki on eteerisen kuuskyt- ja seiskytlukulaista ja psykedeelistä pakanallisella dark folk/rock -otteella. Biiseissä kamppaillaan itsemurhaa vastaan ja pohditaan jopa Ukrainan sodan yhteiskunnallisia vaikutuksia.
Sävellyksissä on vahvasti läsnä niin The Beatles kuin The Doorskin, mutta yllättäen seasta löytyy myös juurevampaa Johnny Cash -henkistä country-melankoliaa, Topi Sorsakoskelta lainattua rautalankatunnelmaa, kitschejä kauhuleffasoundeja ja elokuvafiilistelyä. Moderneimmista bändeistä tulevat mieleen (yllättäen) Hexvessel ja vaikkapa The Coffinshakers.
Hieman sekava paketti, mutta koska kyseessä on henkilökohtainen matka ja Heikkisen keino purkaa syviä tuntojaan, kyllä esikuvien pitääkin kuulua. Toisaalta tuotannosta puuttuu tietynlainen kapinahenki, jonka toivoisi olevan tällaisessa psykodramaattisessa ja okkultistisessa psyrock-musiikissa läsnä. Rosoisempi, villimpi ja kaoottisempi tuotanto tekisi pelkästään hyvää tunnepuolelle.
Iterum Natan neljäs levy on oikein hyvää kamaa, joka kuitenkin etäännyttää ja jättää lopulta kylmäksi.