Vastahan tämän chileläishepun toiselta bändiltä, kahden miehen Grymmstaltilta, julkaistiin levy. Ründgardissa musisoi pelkästään Lord Valtgryftåke, mutta meininki on yhtä primitiivistä, ellei jopa vieläkin raaempaa ja oldschoolimpaa.
Jätkä taitaa palvoa 1990-luvun norjalaista black metalia. Jos Grymmstaltin musiikki on Burzumia, Ründgard esittää kuin aivan alkupään Emperorin, Mayhemin, Gehennan ja Immortalin sekoitusta. Majesteettista syntikkamattoa ja raakaa menoa – levy vouvaakin kuin vanhat c-kasetit konsanaan. Meno on autenttista, soundi surkea ja tunnelma vähintäänkin usvainen.
Kolmessatoista (!) eri bändissä musisoiva Valtgryftåke on eittämättä pätevä kaveri, mutta vaatiiko se lopulta erityistä taitoa kopioida omia idoleitaan? Jätetään tämä kuulijan vastuulle.
Ulvmonddomānen on ihan pätevä levy – etenkin kun ysäriretroilu on tällä hetkellä niin kuumaa kamaa – mutta sortuu kierrättämään aivan liian tuttuja elementtejä. Riffi De Mysteriis Dom Sathanasilta, toinen In the Nightside Eclipseltä ja sitä rataa.
En oikeastaan edes ymmärrä, miten jollain riittää tarmoa näin monen bändin pyörittämiseen. Keskittyisi yhteen tai kahteen projektiin ja viilaisi niiden biisit timanteiksi.