Death metalin murjovan raskauden ja doom-raahustuksen yhdistelmä on alkanut nousta taas pintaan, kolme vuosikymmentä syntymänsä jälkeen. Hyviä alan levyjä on julkaistu viime aikoina montakin, mutta näiden tšekkien neljäs singahtaa suoraan kärkeen.
Jos Tamashii No Yama on hyvin 90-lukulaiselta kuulostava yhdistelmä verkkaisesti etenevän syvää haikeutta, kauniinherkkiä melodioita, rääkynää ja örinää sekä rujompien, paikoin mustan metallin suuntaan keimailevien riffien pudottelua, se onnistuu samalla kuulostamaan ihmeen raikkaalta ja yksinkertaiselta. Melankolian määräkin on saatu maksimoitua tyylikkäästi käyttämällä pianon lisäksi viulua, selloa, harppuja sekä kuoroja.
Klassisten instrumenttien ansiosta musiikki huokuu syvää goottilaista melankoliaa, aivan kuten genreä uudistaneet pioneerit aikoinaan Paradise Lost ja Celestial Season etunenässä. Kun levyn teemaksi on vielä valittu muinainen japani, erinäköistä sisältöä voisi luulla olevan jo pikkuisen liikaa, mutta ei. Millään osa-alueella ei mennä liiallisuuksiin ja kokonaisuus pysyy kauttaaltaan ilmavana.