Kaijū-teemasta huolimatta tässä ei leikitä vaan ryskätään niin, että koko kroppa saa tasapuolisesti osansa. Kuin olisi sukkaan tungetulla saippuapalalla hutkittu.
Levytyssaagansa kolmanteen isompaan julkaisuun päässeen Oxygen Destroyerin death thrash on kaikessa hurjuudessaan sen verran kiihkeää, että ensikosketus jättää albumista jopa hieman yksioikoisen vaikutelman.
Alkuhämmennyksestä toipuu kuitenkin pian, ja Guardian of the Universen totaalisen riffimyrskyn huomaa kuljettavan mukanaan messevän intensiivisiä sooloja, raivokasta vesikauhuisen rakkikoiran räksytystä sekä tietty rumputulta, joka saa säleet lentämään kapuloista ja kalvot painumaan kuopille.
Vaikka henkeäsalpaava raivoaminen on kappaleiden tunnusmerkki, jota vahvistavat entisestään liki Nile-mittoihin yltävät biisinnimet ja sopivan ytimekäs kesto, yhtye osaa antaa vähäisissä määrin armoa täsmälleen oikeissa kohdissa. Juuri tällaiselta tinkimättömyyden ja taidokkuuden yhdistelmältä rajumman metallin tulee kuulostaa. Oxygen Destroyer hautaa alleen turhanpäiväisen mussutuksen kaikenlaisesta omaperäisyyden puutteesta.
Tässäpä levy, joka sopii kaikille muille paitsi ”koska minä haluan” -tyyppisille hapentuhlaajille.