Niin kestoltaan kuin musiikiltaan järkälemäisen Titanin (2015) muoto oli sellainen, ettei se juuri tarjonnut kiinnekohtia. Musiikki vyöryi hitaasti ja vastustamattomasti ohitse, eikä levylle voinut kuin vilkuttaa perään. The Adeptilla moni asia on toisin, ja paremmin, vaikka kyse ei ole radikalisoitumisesta.
Tamperelaisten sludgen ja doomin sekainen murjonta suoritetaan edelleen raskaalla työmiehen kädellä ilman turhia kikkailuja. Tällä kertaa sekaan on kuitenkin ilmaantunut hyvä annos kieroutunutta groovea, joka maalaa kaikessa limaisuudessaan lopputuloksesta rasvaisemman kuuloisen. Myös annoskoko on aiempaa sopivampi, sillä kolme kahdeksan ja kymmenen minuutin välikköön ruhjottua biisiä täyttää juuri sopivasti, ilman nukuttavaa ähkyä.
Kasettijulkaisu sisältää Bandcamp-versioon verrattuna selkeästi enemmän usvaista muhjua, joka pyöristää yllättäen kappaleiden iskevyyttä hivenen liikaa. Kyseessä on kuitenkin pitkälti makuasia – aivan kuin sekin, kokeeko Murder Hollow’n ylipäätään ruispalojen kaltaisena vuodesta toiseen toimivana vaan pelkästään tylsän arkipäiväisenä aamupalana.