Kotimaisen undergroundin monitoimimies Mikko Aspa (mm. Clandestine Blaze, Deathspell Omega) on työskennyt niin doomin, black metalin kuin noisenkin parissa. Lähes kaikkia hänen projektejaan leimaa vahva kokeellisuus ja tinkimätön taiteellinen visio.
Rujoa black metalia ja abstraktia sludgemörssäystä yhdistelevä Fleshpress ei ole poikkeus. Tuore pitkäsoitto jatkaa samaa synkkää linjaa kuin ennenkin, tosin kieli on vaihtunut suomeksi. Ratkaisu on onnistunut, sillä muutos on tuonut lauluihin lisää intensiivisyyttä ja hullua tunteenpaloa.
Hulluuden muuri on täydellinen levy, vaikkei virheetön olekaan. Se on kylmyydessään inhimillinen ja etäisen lämmin kokonaisuus, joka muodostaa omaan saarensa kaiken sen äänisaasteen keskelle, jota kutsutaan musiikiksi.
Reilut puolituntinen opus on täsmäisku suoraan dopamiinireseptoreihin. Yhtäältä levy hypnotisoi, mutta iskee toisaalta pesäpallomailalla takaraivoon. Kappaleiden eritteleminen on rienausta, sillä tämä teos kannattaa kokea kerralla alusta loppuun.
Päätöslaulelma Voiman täydellinen toteutuminen sisältää raskautta ja kaaosta koko vuoden tarpeiksi.