Thrash metal on ollut korvissani kulunut polku jo varsin pitkään. Säväyttävät, sävellyksillä pelaavat ja suoraan selkärankaan porautuvat levytykset ovat olleet viime vuosina valitettavan harvassa.
Olen varmasti missanut levyn jos toisenkin, mutta saksalainen Panzer Squad tykittelee toisella pitkäsoitollaan uskoani uusiin kuosiin. Herrajumala, että voikin olla toimivaa ja kiivasta pieksäntää!
Sopivasti rosoinen, mutta instrumentit selkeästi esille tuova ja perinteitä kunnioittavan orgaaninen soundi on samaa tekoa kuin vanhojen teutonisankarien levyillä. Mukana on myös annos Bay Arean harkitumpaa rakentelua, vanhaa Bathorya ja rakkautta täysin pidäkkeettömästi kaahaavaan speed metaliin. Lisäksi levylle on tuotu mielenkiintoa lisääviä jippoja esimerkiksi hienoisten temponvaihtelujen muodossa. Näistä aineksista on kasattu äärimmäisen tehokas, suoraviivainen ja ytimeen porautuva reipastelu.
Läkähdyttävin meininki irtoaa kitaristin ranteesta, sillä levyn riffittely on kauttaaltaan todella, todella kiivasta ja sujuvaa. Samainen miekkonen hoitelee myös hysteerisesti sylkevät laulut, joten Herr Tobi ansaitsee kerralla paritkin papukaijamerkit.
Tikkausta hallitsevan thrashin ohella mukana on ripaus punkin räjähtävää ryöpsähtelyä ja deathmetallisempaa tummuutta. Paketti on kauttaaltaan niin tiukka, että meinasin töihin aamuyöstä polkiessani vetäistä tohkeissani risteyksessä rekan alle. Hyvä, että näin ei käynyt, mutta olisin kuollut virne naamalla ja adrenaliinit veressä. Rässi on taas vaarallista!