Sitten Slayerin neljän vuoden takaisen lopettamisen moni on halunnut ottaa perintömiekan käsiinsä ja ryhtyä uudeksi surmaajaksi. Vallanvaihtoa tuskin tulee koskaan tapahtumaan, ja yritykseksi se jää Eradikatedilläkin.
Vitosbiisi Dead Heaven on nimeään myöten selkeä kunnianosoitus Slayerin neljännen albumin nimiraidalle. Heti edellä mainitun imussa tuleva Hazardous puolestaan kumartaa syvään Postmortemin suuntaan. Sanotaan, että matkiminen on imartelun jaloin muoto, mutta pelkkä kelpo tekninen suoritus ei riitä kovinkaan pitkälle ja tekemisessä pitäisi olla enemmän omaa.
Räväkkää rytyytystähän kaikki 11 biisiä ovat, eikä ruotsalaisnelikko himmaile turhia missään kohtaa. Intoa ja energiaa vain piisaa varsinaista sisällöllistä osaamista enemmän.
Pari vuotta tällä nimellä operoinut ruotsalaisbändi on vasta uransa alussa, ja Descendants on sen ensimmäinen täyspitkä. Karismaa ja näkemystä ei lähi-Alepan valikoimista löydy, mutta ajan kuluessa niitä voi tarttua puurtamisen ja oppimisen kautta.