Riuskaa kaahaustaja kipakkaa thrashiä – arviossa Dew-Scented

Levyarvio julkaistu Infernossa 5/2015.

02.06.2015

Dew-Scented
Intermination

Metal Blade
4_kirvesta

Tämän sakuryhmän kutsuminen laulaja Leif Jensenin sooloprojektiksi ei ole loppujen lopuksi kovin väärin. Bändiä sen ainoana alkuperäisjäsenenä sitkeästi luotsaava Jensen on vaihdellut ukkoja ympäriltään kuin Chuck Schuldiner ikään. Siinä sivussa myös sävellysporras on pistetty monta kertaa remonttiin.

Dew-Scentedin soundiin miehistönvaihdokset eivät ole paljon vaikuttaneet. Modernia, riffivetoista ja kipakkaa thrashiä paahtavat kiekot eroavat toisistaan lähinnä kosmeettisesti. Inwardsin (2002) jälkeiset julkaisut ovat olleet kaikki vähintäänkin kohtalaisen mainiota pieksentää, eikä kymmenes pitkäsoitto Intermination tee asiassa poikkeusta.

Insurgentin (2003) tummasävyisempiä vesiä tässä ei kuitenkaan soudeta. Raidoista yksikään ei ylitä viittä minuuttia, ja lähes jokaisen kappaleen tempo on lainattu vanhalta Slayeriltä. Muutama raskaampi raita halkoo yllättävänkin virkeästi käyvää sahausta, jonka väritys rajoittuu siellä täältä kuultaviin melodisempiin sooloihin.

Hymyä tulee naamalle myös siitä, että Dan Swanön kanssa Unisound-studiolla miksattu levy ei kuulosta yhtä täyteen ahdetulta kuin osa edeltäjistään. Soundissa on myös ilmavuutta ja dynamiikkaa, vaikka yleisilme on toki edelleen varsin moderni. Kyllähän tätä sorttia on tullut bändin aiemmilla levyillä jo kuultua, mutta kaahaus hoituu sen verran riuskasti, että ei tässä ehdi liikoja leipääntyä.

Vierailevana tähtenä kuullaan Exhorderin Kyle Thomasia, ja coverina rusikoidaan Repulsionin Radiation Sickness.