San Diegossa alkunsa saanut John Diva and the Rockets of Love juhlistaa kolmannella levyllään melodisen hard rockin kliseitä ja tekee sen yllättävän tyylikkäästi.
Van Halenin, KISSin, Aerosmithin ja Def Leppardin välimaastossa taiteileva yhtye on osannut imeä esikuviensa musiikista olennaisen ydinmehun, josta on jatkojalostettu omannäköinen ja varsin maistuva lopputuote. John Divan laulut tuovat mieleen nuoren Jon Bon Jovin ja Joe Elliottin, joten speksit ovat kohdillaan senkin suhteen.
Vaikka yhtye ammentaa muotokielensä ja estetiikkaansa 1980-luvun kliseistä, levyn tuotanto on yllättävän riisuttu ja maanläheinen. Stemmoja ja pieniä tehosteita löytyy toki sieltä täältä, mutta kokonaisuudessaan The Big Easy ei kuulostaa läheskään niin massiiviselta tai pöhöttyneeltä kuin bändin imago antaisi olettaa. Koskettimiakaan ei harrasteta, vaan yhtye luottaa perinteiseen kitarameininkiin. Ainoastaan kepeästi svengaavassa Boys Don’t Play with Dollsissa kuullaan koristeena torvisektiota.
John Diva kumppaneineen on saanut aikaiseksi viihdyttävän rocklevyn, jonka äärellä on vaikea olla hymyilemättä.