Funeral Mistin ja Mardukin raivokkaana rumpalina tutuksi tullut Lars Broddesson on työskennellyt Hild-bändinsä kanssa nelisen vuotta. Kuten uuden levyn kieltämättä todella hyvästä nimestä voi päätellä, tällä kertaa ei soiteta black metalia.
Hildin ensilevytys ValFreiya (2022) ei ollut kummoinen kiekko. Thrash på svenska ottaa pienen askeleen eteenpäin tarjoten… no, ruotsiksi möykättyä thrashiä. Seassa on pieni annos melodista heavy metalia ja punkkia, mutta kokonaisuutta leimaa tietynlainen folkahtava melankolia, mikä kuulostaa hetkittäin mielenkiintoiselta.
Broddessonin näkemys on rujo, tulenpalava ja musiikkityyli huomioiden ammattitaitoinen. Sitten edellisalbumin mukaan on astunut kolme lisämuusikkoa, mikä vaikuttaa tuoneen Hildin sointiin lisää eloa ja monipuolisuutta, mitä homma on kaivannutkin.
Hildin ilmaisussa on periaatteessa kaikki ihan kunnossa, mutta jokin vielä hiertää. Esimerkiksi Hugg där det smärtar som mest -biisin kaltaiset kappaleet kuitenkin osoittavat, että yhtyeen touhussa on hetkittäin todella vaarallista tarttuvuutta.