Norjalainen death metal kuulostaa terminä oudolta. Tämä johtuu siitä, ettei sellaista juuri ilmaannu maasta, joka tunnetaan lähinnä dödiksen äärimmäisemmästä sisargenrestä.
Vuonomaan kenties tunnetuin kuolojytistelijä Blood Red Throne on ollut jo 26 vuoden ajan härkäpäinen poikkeus edellä mainittuun. Tuotteliaana pysytelleen koplan ilmaisu on sydämen kyllyydestä paahdettua tyylipuhdasta death metalia, jossa risteävät pohjoismaiset ja yhdysvaltalaiset traditiot. Ärhäkkyyttä ja murskaavuutta löytyy siis tasaisessa suhteessa.
Yhtyeen murea ja vereslihainen mättäminen on kuulostanut vuosien mittaan paikoin hyvinkin vakuuttavalta, erityisesti liveolosuhteissa. Myös bändin 11. studiopitkä on ehtaa, hyvin tuotettua ja tehtyä tavaraa. Valitettavasti siihen on pesiytynyt myös mukavuusalueella pitäytyvää rutiinia, joka syö terää luovuudelta.
Kappaleiden väliset tasoerot ovat suuria. Kun yksi kappale saa villiintymään, toisen aikana huomaa haukottelevansa. Moitteista huolimatta levy on perusviihdyttävä. Livenä tarjoiltuna se on luultavasti pykälän tehokkaampi.