Rutosti pokkaa, mutta myös taitoa sen tueksi – arviossa Cryptic Shift

Julkaistu Infernossa 6/2020.

Cryptic Shift
Visitations from Enceladus
Blood Harvest

Cryptic Shiftillä on rutosti pokkaa, mutta myös taitoa sen tueksi. Harva albumidebytantti uskaltaisi säveltää levynsä ensimmäiseksi biisiksi 26-minuuttisen järkäleen ja liittää perään ainoastaan kolme muuta raitaa, jotka eivät soi yhdessä avauksen mittaa. Nämä britit selviävät omintakeisesta kokonaisratkaisusta kuitenkin hämmentävän puhtain papereiden.

Kun musiikkityyliksi on valikoitunut vahvasti 1990-luvussa kiinni oleva tekninen death metal, biisijakaumassa ei ole mitään ihmeellistä. Sitä sen sijaan saa hämmästellä yllin kyllin, kun bändi tykittää katkeamattoman mutta sulavan virran lukemattomia riffejä, osuuksia, temponvaihdoksia ja sooloja ilman, että lopputulos olisi missään määrin sekavan oloinen tai aiheuttaisi nuottiähkyä. Kirsikkana kakun päällä on aina ihanan pehmeästi koliseva nauhaton basso.

Bändin ulosanti ei ole erityisen brutaalia, muttei myöskään liian jatsia. Selkeimmin sen musiikki on kunnianosoitusta Pestilencen Testimony of the Ancients – Spheres -aikakaudelle, mutta epäilemättä herrat ovat kuunnelleet rutosti myös Cynicin mestarillista Focusia, eikä vain robolauluefekteistä päätellen. Myös Atheistin ja Deathin nimeäminen on lähes pakollista.

Visitations from Enceladus on levy, josta riittää ammennettavaa todella pitkäksi aikaa.