A Canarous Quintetin ja IXXI:n kaltaisissa keskisuurissa ruotsalaisissa äärimetallibändeissä vaikuttavien miesten Vananidr on edennyt kaikessa hiljaisuudessa jo viidennelle kokopitkälleen. Levy-yhtiöt ovat vaihtuneet tiuhaan, ja syytä tähän ei tarvitse arvailla bändin keskinkertaista läiskyttelyä kuunnellessa.
Vananidrin musiikissa ei ole periaatteessa mitään vikaa, mutta sen melodisesta black/deathistä puuttuu kaikenlainen särmä. Lajia on tuupattu kotimaastaan ulos sellaiset määrät, että kovimmatkin tilastoniilot putosivat laskuista jo 1990-luvun puolivälissä.
In Silence Descent jatkaa aiempien levyjen turvallista linjaa, mutta tekee sen ehkä hitusen mielenkiintoisemmin. Kitaraliidit ovat ajoittain hienoa kuunneltavaa, mutta yhtyeellä on poikkeuksellinen taito leipoa musiikistaan äärettömän keskinkertaista, harmaata ja helposti unohtuvaa tykitystä.
Mitä tästä lopulta sanoisi… Vananidr on suositeltavaa kamaa, jos etsii ruotsalaistyylistä black/deathiä hieman kohtalokkaammin ja fiilistelevimmin elementein höystettynä. Juuri muunlaista kohdeyleisöä albumille on hankala löytää.