Tämä ei ole uusi levy, vaan kökönnimisen brittibändin neljännen albumin ”10th Anniversary Remix & Remaster”. Ihan sama, erittäin hyvältä ja ajattoman freesiltä kuulostaa.
Instrumentaalinen ja myönteisen runollinen post-rockinsa on sävykästä, aurinkoista ja lohdullista. Musiikki soljuu hienosti, yllätyksellisesti ja kiinnostavasti, mutta myös vaivattomasti. Instrumentaatio on upeaa, ja voimallisesti soivan bändipohjan päällä ovat isossa roolissa sävykkäästi soiva piano ja satunnaiset muut höysteet.
Jäntevästi pätkivä rytmiryhmä ja tarvittaessa voimalla rynkyttävä kitaristi pitävät turhan hempeyden loitolla, vaikka sävelet ovat sävyltään todella positiivisia. Isokätisen rumpalin ja napakoiden rakenteiden ansiosta musiikin elämänmyönteisyys ja yleinen miellyttävyys pysyvät kaukana hattaraisesta äklötyksestä.
Fair Youth on niin helppoa kuunneltavaa, että se miltei jo haittaa. Silti parina aamuna kevätauringon paistaessa levy on tuonut lämpimän olon, että oikeastaan kaikki on ihan hyvin. Moinen tunne on arvokas.