Ruotsin Göteborgissa 26 vuotta sitten perustettu Evergrey ei ole tyypillinen puhtaasti lauletun melodisen heavyn yhtye. Poweria ja progressiivista metallia vahvoin dramatiikkasävyin yhdistävä ryhmä on saanut puolelleen puristisemmatkin alan kuulijat mutta puhutellut laajasti myös kepeämmän raskaan rockin ystäviä.
Evergrey löi kunnolla läpi 2000-luvun alun Recreation Dayllä ja The Inner Circlellä, vahvoilla kokonaisuuksilla, joiden melodiat olivat monipuolisia ja sanoitukselliset teemat raskaita. Musiikin ja tekstien painostavan suloinen liitto yhdistettynä bändin yksinoikeutetun sielun, laulaja-kitaristi Tom S. Englundin biisinkirjoitustaitoihin puhkesi tuolloin ensi kertaa täydellisesti kukkaan. Siitä lähtien Evergrey on julkaissut vahvoja albumikokonaisuuksia ja viime vuosikymmenellä, ”vanhoilla päivillään”, kokonaisen albumitrilogian.
Armon vuonna 2021 päivänvalon näkee yhtyeen 12. albumi, joka on peruspuitteiltaan klassista Evergreytä. Englundin sävellysten dramatiikantaju on entisellään ja kikkaakin riittää, mutta silti Escape of the Phoenix on ilahduttavan selkeä ja helposti kuunneltava albumi. Ehkä tämä on Hyms for the Broken – The Storm Within – The Atlantic -teemakolmikon jälkeen juuri oikea ja tilannetta selkeyttävä liike. Escape of the Phoenixin tutun turvalliset ja sopivan yksinkertaiset, mutta silti bändin musiikillista perintöä rikkaasti kierrättävät biisit osuvat kohteeseensa hyvin juuri nyt.
Evergreystä on tehnyt hienon myös Tom S. Englundin perinteisellä tavalla omaleimainen ääni, jollaista ei ole kenelläkään muulla metallilaulajalla. The Beholder -biisillä Englundin kanssa duetoi kaikkien progemetalliballadihuokailijoiden isä, Dream Theater -ääni James LaBrie. Ei mies biisiä varsinaisesti paranna, mutta ottaa silti paikkansa.