Columbariumin kohdalla ei ole kysymys märkäkorvista, vaikka julkaisurintamalla belgialaisporukka on tuore. Tästä huolimatta tai siitä johtuen debyytti The Morbidious One on raakile.
Musiikissa on kyse hitaasti ja raskaasti kiiruhtamisesta, ja tarkempi lokero on death doom. Pienoisia goottisävyjäkin on ympätty mukaan, esimerkiksi kitaratunnelmoinnin ja naislaulun muodossa. Lopputulos on silti lähempänä primitiivisempää raahustusta kuin sivistynyttä murheen alhossa vellomista.
Osin kyse on varmasti tyylistä, mutta demomaiselta tuntuva ilmaisu tuo väkisinkin mieleen, että instrumenteista ei vain ole saatu irti riittävän hyviä ideoita. Parhaimmillaan keskinkertaiset osat eivät summaa kokonaisuutta
sen kummemmaksi.
Musiikillinen visio ei tunnu ainakaan vielä pimentyneen riittävästi. Yksi vaihtoehto olisi karsia kaikki semimelankolisuus pois ja alkaa keskittyä kunnolla rumempaan ja yksinkertaisempaan ruhjomiseen. Tunnepuoleen taas enemmän puhdasta nihilismiä humanismin sijaan, niin johan voisi alkaa koskettaa.