”Sielu lepää ja mieli rauhoittuu” – arviossa Riverside

Levyarvio julkaistu Infernossa 8/2015.

Riverside
Love, Fear and the Time Machine

InsideOut
4_kirvesta

Vuosi 2015 on ollut tähän mennessä progen ystävälle herkkua. Puolalaisen retrotunnelmointiprogen sanansaattajan viimeisin ei ole poikkeus. Itselleni täysin uusi tuttavuus ilahdutti jo ensikuulemalta.

Bändin soundi on keveänleppeä, ja biisien melodiset koukut tarttuvat takaraivoon ihan huomaamatta. Laulaja Mariusz Dudan herkän sointuva ääni kruunaa kokonaisuuden, joka rakentuu joskus akustisesta kitaranäppäilystä, toisinaan ilmavista sähköisistä sooloista ja kautta linjan pakottomasta, minimalistisen sulavasta rumpaloinnista.

Sävelissä on 1970-luvun ilmavuutta, tunnelmaa ja polveilua, mutta biisit ovat samaan aikaan järjestään tarttuvia korvamatoja. Täysiverisestä popbiisistä menevä #Addicted on soinut herttaisen melankolisen kertosäkeensä voimin päässäni nyt viikon. Ja vaikka tässä arvioidaan levyä hevilehdessä kirveenkuvakkeilla, edellinen lause on tykkänään positiivinen.

Levyn kuuntelu on kuin istuisi korkean mäen huipulla kotoisissa maisemissa. On tilaa hengittää. Kauniit mutta turvallisen idylliset näkymät avautuvat joka suuntaan. Sielu lepää ja mieli rauhoittuu.

On muuten sanottava, että vaikka levy-yhtiön merkityksestä bändeille voi olla nykymaailmassa montaa mieltä, InsideOut osaa valita rosterinsa. Tämäkin levy olisi voinut jäädä minulta täysin kokematta, jos en korvamerkitsisi tallin lähes jokaista tulevaa julkaisua jo kuuntelematta kiinnostavaksi. Missaus olisi ollut huima sääli.