Ylitarjonnan vuoksi uudempien ja suhteellisen tuntemattomien melodödöbändien ohi on helppoa posotella pitkät päällä, mutta nyt ei kannattaisi. Vuonna 2013 perustetun Aetherianin toinen täyspitkä sisältää näet 43 minuuttia äärimmäisen laadukasta skandikuolometallia.
Muutenhan asiassa ei olisi mitään erikoista, mutta tämä genrepioneerien varhaistuotantojen lailla vangitseva, nautinnollisen melodisia kitaraliidejä suorastaan törsäilevä ja karkeita fry screamejä rääkyvän basisti-laulajansa takia todella paljon Insomniumilta kuulostava yhtye tulee niinkin läheltä Pohjolaa kuin Ateenasta.
Insomnium-fanien on helppoa kiintyä kreikkalaisveljiin paitsi musiikin vuoksi myös henkisemmällä tasolla, sillä sointuisan mutta aggressiivisen ulospanon alla piilee ajatteleva, luonnosta ja huomisesta huolta kantava yhtye.
Aetherianin kevyesti mytologioihin verhotut lyriikat kertovat muinaisten ja nykyisten sivilisaatioiden noususta ja tuhosta sekä niihin johtaneista ihmislajin aina yhtä lyhytnäköisistä virheistä. Mikä parasta, pysäyttävän kauniiden melodioiden ja massiivisten äänivallien dynamiikka ja draama on yhtä eeppistä tavaraa kuin levyn aiheetkin.