Kuudennen pitkänsä yleisölle leiskauttavan viisikon vedet ovat tummempia kuin koskaan aiemmin. Siinä missä Mustasch, Volbeat ja muut suoltavat samantyylistä radiomaireaa rockia, Sparzanza on kovempi luu.
Kaava on sinänsä tuttu muutaman soinnun ja koukkukertsin yhdistelmä, mutta Sparzanzan peilistä näkyy tällä kertaa selkeästi musta enkeli, jonka vaikutus on aiemminkin kuulunut, mutta huomattavasti sävyisämmin.
I Am Your Demon ja levyn loppuraita When Death Comes esittelevät selkeästi synkemmän Sparzanzan. Matalampi kitara- ja bassovalli toimii erinomaisesti ja levyn soundit on saatu kautta linjan tarpeeksi runsaiksi. Kaikki edellä mainittu liekitettynä Fredrik Weilebyn syventyvällä ja pitelemättömällä äänellä sekä lyriikoiden kuolemaa rakastavalla synkkyydellä on onnistunut resepti.
Death Is Certain, Life Is Not tuo takaisin viimeksi Banisher of the Lightilla (2006) väläytetyn asenteen. Se varjo erottaa nämä ruotsalaiset radioiden perusjyystöstä. Hyvä niin.