Egokills
Creation
My Fate
Tamperelainen Egokills luukuttaa debyytillään mielenkiintoista hybridiheviä, josta löytyy vaikutteita niin grungesta, thrash metalista kuin hard rockistakin. Yhtyettä on kuvattu termillä ”hippimetalli”, mutta itse en hippiyttä levyltä kyllä löydä. No, kaikki lienee suhteellista.
Pääasiassa yhtye rokkaa ja mättää sellaisella intensiteetillä, että siitä on rakkauden kesä kaukana. Eri elementtien kombinaatiot eivät aina saavuta optimaalista balanssia, mutta sen suurempia kömmähdyksiä ei onneksi kuulla.
Egokillsin kaverit ovat kokeneita muusikoita, ja sen myös kuulee. Soitto on tiukkaa ja ilmaisussa voimaa. Creation on moniulotteinen paketti, joka ei anna määritellä itseään helpolla.
Toisinaan yhtye kuulostaa siltä kuin Stone soittaisi Alice in Chainsiä, joskus taas siltä kuin Pantera soittaisi Sentencediä. Tähän kun lisätään vielä annos ränttätänttää ja pop-purkkaa, käsillä on melko ensyklopedinen kokonaisuus.
Creation onnistuu hienoisesta sillisalaattimaisuudestaan huolimatta vakuuttamaan omaleimaisuudellaan ja tasokkaalla biisitarjonnallaan. Varsin pätevä pelinavaus, siis.