Brittiläinen Arð soittaa melodista doom metalia, josta huokuu hyvin harras, While Heaven Weptin mieleen tuova tunnelma. Ei ihme, että yhtye kutsuu musiikkiaan ”monastic doomiksi”.
Orkesterin ainoa varsinainen jäsen Mark Deeks keskittyy sävellyksissään pääasiassa Northumbrian historiaan ja kulttuurilliseen identiteettiin. Northumbria oli anglien varhaiskeskiaikaisista kuningaskunnista pohjoisin Ison-Britannian saarella, josta suurinta osaa hallitsivat 800-luvun lopulla tanskalaiset.
Deeksin säveltämä musiikki on melankolista, mutta samanaikaisesti siitä huokuu tietynlainen sakraali tunnelma, jota gregoriaaninen kuorolaulu korostaa. Sävelet soivat syksyn väreissä kuin My Dying Bridella ikään, mutta Arðin musiikista löytyy outoa toivoa ja nostattavaa tunnelmaa. Piano ja sello soivat toisinaan yksin, kunnes painavien kitaravallien mukaantulo muistuttaa kuulijaa siitä, että olemme metallimusiikin äärellä.
Ennen kaikkea Untouched by Fire tekee vaikutuksen ilmavilla sovituksillaan. Albumin ylväässä soundimaailmassa on jotain hymnimäistä. Levy lohduttaa sen sijaan, että veisi mukanaan pimeyteen.