Ice-T:n ja Ernie C:n legendaarinen rap metal -partio tykittää taas. Meno on parin edellislevyn mukaista iskevää thrashin ja groove metalin yhdistämistä monisanaisella – useimmiten ”fuck” ja sen johdannaiset – kiroilulla herkullisesti höystettyyn syljentään. Loistavan vireen Manslaughterilla (2014) ja Bloodlustilla (2017) saavuttanut yhtye ei varsinaisesti petä nytkään, mutta kovin yllätysmomentti on jo käytetty.
Raskas ja groovaava aggrometalli jyrää kyllä esimerkillisesti, ja Ice-T:n sanailu vakuuttaa. Kun maestro ilmoittaa No Remorsessa vähintäänkin vankalla intonaatiolla, että ”if you were starving, I wouldn’t fix you a hot bowl of shit”, uskoo, ettei Ice juurikaan tykkää tarinan toisesta osapuolesta. Pari napakasti lausuttua ”motherfuckeria” alleviivaa asian selväksi.
Tasapäinen levy ei notkahtele, mutta sen huippukohdatkaan eivät nouse juuri hyvän perustason yläpuolelle. Odotettu lainabiisi-ideakin toteutuu nyt vain välttävästi bändin rymistellessä Motörheadin Ace of Spadesin. Ice-T:n oma vuoden 1988 hittibiisi Colors tuntuu sen sijaan toimivan heviversiona ihan mainiosti.
Kaikki muukin toimii aika hyvin, mutta tällä kertaa yhtye ei petraa menoaan. Vieraat Amy Lee, Riley Gale ja Jamey Jasta ovat aika turhia, mutta kaipa heitä on pyydetty mukaan albumin heikoimpia raitoja pönkittämään. Alasviritettyjen, raskaasti soivien riffien teho on hyvä, mutta ei yhtä loistava kuin parilla edeltävällä levyllä. Ice-T keuhkoaa asenteella, mutta ei aivan niin hersyvästi kuin toivoisi. Biisit ovat hyviä, mutta levyltä ei löydy Talk Shit, Get Shotin tai Black Hoodien kaltaista ässää.
Carnivore on kelpo levy, mutta ei aivan yhtä hurja energiapiikki kuin edeltäjänsä. Se ei aiheuta vimmaista halua mättää nyrkkejä jalkakäytävän läpi. Tai no, ehkä sentään vähän pitää kopauttaa.