”Bon Jovi elää ja voi hyvin Tanskassa”, kuten ystäväni Kreivi tämän kuullessaan totesi. Eikä hän ollut aivan väärässä, sillä tanakassa kunnossa oleva Pretty Maids rakentuu ainakin puoliksi samanlaisen melodisen ja tuotannollisesti viimeisen päälle puunatun rokkauksen varaan.
Toki arsenaalista löytyy kasarihenkisen hard rockin ohella myös selvästi raskaampaa heavyjunttaa, mutta periaatteessa yhtyeen viidestoista studiopitkä ei sisällä mitään uutta. Kingmaker edustaakin melko pitkälti sitä samaa melodisen heavyn ja hard rockin sekoitusta, jota bändiltä on kuultu etenkin viime vuosina.
Lämpimäntuhdit soundit murjaisevat paksusti, ja äänityö on kauttaaltaan ensiluokkaista jälkeä. Ronnie Atkinsin kurkkukin on kovassa kunnossa, eikä bändin miltei neljän vuosikymmenen matka kuulu ainakaan negatiivisessa mielessä.
Meno ulottuu Last Beauty on Earthin Bon Jovi -henkisestä rokkifiilistelystä nimiraidan raskaampaan riffiheavyyn. Välissä kuullaan Face the Worldin kepeämpää kasarihenkistä ja tarttuvaa popheavyä. Skaalaa siis löytyy, ja levy oikein huokuu itsevarmuutta omasta tyylivalinnasta.
Niin kauan kuin on olemassa nopeita autoja, rokkiklubeja, aurinkoisia rantabulevardeja ja hienoja ihmisiä, Pretty Maidsin kaltaisille yhtyeille löytyy tilausta. Grand Theft Autossa radio päälle, ja ei kuin baanalle.