Tanakkaa kuololouhintaa – arviossa Decaying

Julkaistu Infernossa 7/2020.

Decaying
Shells Will Fall
F.D.A.

Vuodesta 2010 rymistellyt ”Suomen Asphyx” tarjoilee jo viidennen pitkäsoittonsa, eli julkaisutahti pidetään musiikin tapaan tasaisen tappavana.

Sotateemainen kuolo assosioituu helposti brittijyrä Bolt Throweriin sekä edellä mainittuun Hollannin legendalanaajaan, ja samoissa telaketjunjäljissä vyöryy myös Shells Will Fall. Vertailua ei voi välttää, eikä tarvitsekaan. Levyn avaavassa, hitaasti tunnelmoivassa nimikappaleessa on vahva BT-henki, ja seuraavaksi laukataankin jo hollantilaisten rivakampien hetkien tunnelmissa.

Soundimaailmassa on säröisää ärhäkkyyttä, ja esimerkiksi basso saa ansaitsemaansa kuuluvuutta. Murskaukselle olisi toivonut kenties aavistuksen tuhdimpaa äänivallia, vaikka asia saadaan toimitettua näinkin. Lauluissa kuullaan sekä muhkeanmatalaa murinaa että van Drunen -osaston kurkkua pahoinpitelevää örinää. Shells Will Fall ei sisällä mätää tihkuvaa ja homeisena valuvaa kuolemaa, vaan ryhdikkään tarttuvana etenevää tappoa.

Decaying ei petä tälläkään kertaa. Se näyttää, miten terävällä ja oivaltavalla riffittelyllä, suvereenisti kulkevalla rumputulella ja kunnon örinöillä loihditaan tanakkaa kuololouhintaa.