Keretikin esikoinen on juuri niitä tapauksia, joista haluaisi tykätä enemmän kuin todellisuudessa voi. Julkaisu on seitsemän biisin ep-mitassaan niin formaattinsa, soundiensa, tekstiensä, visuaalisen ilmeensä kuin itse musiikkinsa puolesta kaikesta ylimääräisestä karsitun voimakasta lanaamista, josta välittyy ahdistus ja viha ihmiskuntaa kohtaan.
Saatekirjeessä mainitut Amebixin ja vanhemman Killing Joken vaikutukset ovat helposti kuultavissa, ja helsinkiläisnelikon painostavuuteen tähtäävä jyräys saa omaa tymäkänrullaavaa tunnelmaa kahden basistin käytöstä.
Niin paljon kuin tyylilaji ja toteutustapa korvaa miellyttävätkin, koko ajan huomaa toivovansa menon olevan astetta päällekäyvempää. Tällaisenaan Terra Materin puristavan otteen voi aistia mielessään, mutta ei vielä kunnolla kehossaan.