Saksalaisen pörinämetallin sanansaattajien uusin on mitäänsanomaton tekele, joka ei erotu edukseen missään vaiheessa. Yhtye on päässyt kiertämään muiden muassa Queensrÿchen, Michael Schenkerin ja Battle Beastin kanssa, mutta sen soitanta ei iske, ei sitten yhtään.
The Insanity Abstract perustuu tuiki tavallisiin metalliriffeihin. Korviasärkevät raaputukset puuduttavat, eivätkä kappaleiden melodiakulut säväytä karvan vertaa. Koko albumin alku menee kuin kuuroille korville, eikä edes levyn paras veto, Lilith Cries, onnistu pelastamaan kokonaisuutta.
Se, mikä edellä mainitun kappaleen lisäksi pelastaa levyn, on laulajan uskomattoman tyylikäs ulosanti. Herranjumala, millaisella variaatiolla mies vääntelee äänihuuliaan ja rakentaa umpitylsiin kappaleisiin kohtalaista draaman kaarta.
Jos Vanish haluaa nousta isommaksi nimeksi, se tarvitsee terävämpää sävellyskynää ja aimo annoksen persoonallisuutta. Yhtyeellä on jo taitavat soittajat ja upea laulaja, joten heillä on mahdollisuuksia pidemmälle. Valitettavasti tämä albumi ei vie heitä maaliin.