Italokvartetin debyytillä maustellaan peruslähtökohdista ponnistavaa heavy metal -keitosta eeppisyyden keinoin.
Tuloksena on melkoisen mainio viisiraitainen, joka tarjoaa verraten lyhyestä mitastaan huolimatta paljon makusteltavaa ja tutkittavaa. Vultures Vengeancen säveltaide ei ole teknisesti haastavaa tai edes kovin erikoista, mutta aina tervetullut omaperäisyys huutaa siltä kilometrien päähän.
Kohtalokkaat, monipuolisesti melodioivat riffit ja harmoniat kuplivat herrojen Nail ja Tony Steel kuusikielisistä ehtymättömästi. Viimeksi mainitun paikoin korkealentoisiksi yltyvät kähinälaulut luovat oman manaavan mattonsa johdattaa kuulija mystisyyden hämärään. Kosathral Kelin rimpuileva, joskin pääosin taidokkaan monotoninen rumputyöskentely korostaa tuskaista mantraa. Tähän kuorrukkeeksi kitaroin ja (basisti Matt Savagen) karjahduksin luodut taustaäänimaisemat, ja yleisfiilikseltään liki saatanallinen soppa on valmis.
Jos kotoisen Mausoleum Gaten toissavuotinen debyytti säväytti, Vultures Vengeance kannattaa ottaa kuuloetäisyydelle.