Tinkimätöntä ja omalaatuista trippailua – arviossa Zaum

Arvio julkaistu Infernossa 10/2016.

01.03.2017
Zaum
Eidolon
I Hate

Ei vähä mitään. Kanadalaisen ”tantradoomduon” toisen pitkäsoiton muodostaa kaksi parikymmenminuuttista biisiä. Kummassakin humistellaan ensimmäiset neljä viisi minuuttia introa ennen kuin aavemainen doomjytinä lankeaa ylle.

Eeppisiin mittoihin venytetyt kappaleet jäävät tietystä tarttuvuudestaan huolimatta jokseenkin hahmottomiksi. Meno kuulostaa kuitenkin komealta, sillä perinteisen soitinarsenaalin sijasta/lisäksi mukana on sitaria, syntikkaa sun muuta ei-doomahtavaa soittovärkkiä. Kummitteleva laulu on jännittävän tunnelmallista loitsuamista.

Zaum loihtii kieltämättä mielenkiintoisen tripin, mutta sen biiseihin on hankala tarrautua, osin jo järjettömän mitan vuoksi. Maisemalliset kappaleet kuuntelee kuitenkin täysin sujuvasti, ilman minkäänlaista vastarintaa, jos jaksaa fiilistellä niiden pitkät introt läpi.

Yhtye esittää verran jykevää ja melodisesti antoisaa kamaa, että olisi mielenkiintoista kuulla, millaisen vaikutelman se tekisi hiukan menoaan tiivistämällä, tai edes tuomalla napakampia esityksiä koukuiksi.

Tinkimättömyydestä ja omalakisesta meiningistä joka tapauksessa plussaa.