Kun alkujaan äkäslompololaisen punkyhtyeen seiskatuumaisen julkaisun takana on peräti kahdeksan eri tahoa muiden muassa Suomesta, Tšekeistä, Puolasta, Saksasta ja Brasiliasta, voidaan puhua todellisesta kansainvälisestä pientoiminnasta, jossa ei tunnusteta minkäänlaisia rajoja. Edes laulukielellä ei ole mitään merkitystä, ainoastaan itse musiikilla. Ja sehän näiltä veteraaneilta taittuu kipakasti, vaikka levytyksiä on yhtä monta kuin keskimääräisellä sirkkelimiehellä yhden käden sormia. Nekin on julkaistu yhtyeen paluun jälkeen, viimeisen kuuden vuoden aikana.
On jopa hieman yllättävää, että Vivisektio onnistuu edelleen kuulostamaan siltä kuin olisi vuosi 1983, jolloin yhtye alun perin perustettiin. Ep:n viidessä raivokkaassa rypistyksessä on onnistuttu vangitsemaan soundeja ja sanoituksia myöten tuolloin vallinnut ajan ahdistava henki.
Julkaisun vahvuudet löytyvät ehdottomasti tiukasta soitosta sekä läpitunkevan tinkimättömästä asenteesta, jota Tumpin ja Marian mainiosti toimiva yhteis- ja vuorolaulu korostaa ja värittää. Tätä oli, ja on edelleen, kova kotimainen hardcore punk!