Alussa, paljon yksinkertaisempina aikoina, oli olemassa italialainen power metal -bändi Rhapsody.
Nimikiistojen vuoksi yhtyeen nimeksi muuttui Rhapsody of Fire, jossa alkuperäisen bändin ydinkolmikko Luca Turilli, Alex Staropoli ja Fabio Lione veti yhtä köyttä lähes vuosikymmenen. Sen jälkeen tien päällä on nähty Rhapsody soittamassa 20-vuotisjuhlakiertuetta, Luca Turilli’s Rhapsody ja viimeisimpänä Turilli / Lione Rhapsody.
Sekavaa? Niin ilmeisesti pitääkin olla, mutta ei anneta sen häiritä. Mihinkäs se lohikäärme suomuistaan pääsisi. Tuntuu kuitenkin siltä, että Rhapsody of Fireen on jäänyt vain runko eikä lainkaan taitoa.
Rhapsody of Fire on toisin sanoen synisti Alex Staropolin Rhapsody, mutta vaikka nimet ja tittelit muuttuvat, bändin ydin ei ole kadonnut mihinkään: nyt mennään kovaa, korkealta ja kornisti, Rhapsodyn malliin.
The Eighth Mountain saa arvostamaan vanhan liiton Rhapsodya entistä enemmän. Monet vanhat Rhapsody-albumit olivat totta kai asiaankuuluvan korneja ja juustoisia, mutta niiden valttina toimivat kymmenien, jopa satojen, kerrosten orkestraatiot, häikäilemättömän tarttuvat melodiat ja kaiken takana vaaninut fantasiatunnelma.
On ihan sama, poimiiko The Eighth Mountainilta kuunteluun singleraita Rain of Furyn vai laajemmin punoutuvat eepokset March Against the Tyrantin tai Tales of a Heron. Tulos on kaikissa sama: demomainen.
Rhapsody of Fire kuulostaa täsmälleen samalta kuin ne kymmenet alkuperäistä bändiä vuosikymmenten ajan kopioineet viritelmät. The Eighth Mountain on valmiiksi pureskeltu alakoulun fantasia-ainekirjoitus, joka ei kerta kaikkiaan viihdytä.