Ranskassa on käynnissä melkoinen post- black metal -buumi. Syyttävän sormen voi nostaa kohti Les Acteurs de l’Ombre -lafkaa, joka syytää markkinoille post-rock/post-punk/post-bm-albumeita kuin kiinalaista muoviroskaa.
Noh, vertauskuva on ehkä hieman epäreilu, koska lafkalta löytyy oikeasti tosi kiinnostavia bändejä. Joukossa on kuitenkin Jours Pâlesin tapaisia orkkia, joista tulee mieleen pelkästään, että nyt keulitaan puhtaasti erikoisuudentavoittelu keihäänkärkenä.
Tyylilajina on koukeroinen ja perinteisiä sääntöjä hyljeksivä avantgardistinen black metal, jonka kuorrutteeksi on pursutettu eeppistä skittaliidailua ja iloluontoisia melodioita kuin Alcestilla konsanaan. Bändin jätkät osaavat
kikkailla. Paljon. Koko ajan. Ovat aivan helvetin kovia jätkiä soittamaan.
Harmi vain, että biisien tunnelma kärsii kaikesta instrumenttimasturbaatiosta. ”More is more”, sanoi eräs kitaravirtuoosi, mutta minäpä olen aina kannattanut minimalistisempia lähtökohtia. Kiekko saattaakin palvella paremmin taitavasti soitetun teknisen post-bm:n ystäviä kuin hypnoottisen ja tunnelmavetoisen mustan metallin kuuntelijoita.