Japanilaisuuteen jo aikapäiviä sitten hurahtanut kitarasankari asettaa ties kuinka monennella soololevyllään melodiat ja pianon milteipä eturintamaan. Tiluttelu on vähissä ja riffipuoltakin maltillisesti. Tunnelmallisen seesteistä ja kaunosieluista ilmaisua sen sijaan löytyy paljon. Iso osa levystä voisikin olla peräisin peli- tai animaatiosoundtrackiltä.
Tunnelmiltaan lempeästi kujeilevaa ja orkestraatioltaan hennonvärikästä peruslinjaa jykevöittää pari topakampaa rallia, jotka osittain rikkovat kokonaisuutta. Paketti ei ole muutenkaan kovin linjakas, ja runttaavan etukenoinen Thrill City on jopa irrallisen oloinen kappale. Sinällään se on aivan mainio menoralli, jolla rumpupäällikkö Gregg Bissonette pääsee oivasti paukuttelun makuun.
Suurimmaksi osaksi instrumentaalinen levy sisältää jokusen lauletun kappaleen, eikä esimerkiksi Dead of Winterin espanjankielistä versiota tarvittaisi albumilla ollenkaan – alkuperäinen enkunkielinenkin on vähän turhan kosiskeleva emohevihoilotus.
Drama on ihan kelpo levy, jonka parasta antia ovat tunnelmallisemmat esitykset, joita onneksi löytyykin eniten.