Turhan tuttua heti kättelyssä – arviossa Dying Fetus

Arvio julkaistu Infernossa 6/2017.

27.09.2017
Dying Fetus
Wrong One to Fuck With
Relapse

Brutaalin, teknisesti sävytetyn jenkkikuolon suurimpiin nimiin kuuluva Dying Fetus ei ole noussut kirjoissani koskaan aivan alan terävimpään kärkeen. Killing on Adrenaline (1998) teki aikoinaan järisyttävän vaikutuksen, mutta sittemmin bändi ei ole yltänyt aivan samalle tasolle.

Viisi vuotta sitten julkaistu Reign Supreme pääsi jo varsin lähelle, joten kiinnostusta oivasti nimettyä uutukaista kohtaan löytyi. Osin odotukset täytetään, osin ei.

Linjaa ei ole vuosien varrella pahemmin muutettu, eikä kukaan moista varmasti edes odota. Wrong One to Fuck With on tuttu yhdistelmä rajusti rusikoivaa jenkkideathiä, kimakasti tiluteltua otelauta-akrobatiaa ja suoraviivaisempaa, hardcorelta lainailevaa raskasjunttaa.

Ainoana alkuperäisjäsenenä joukkoa johtava John Gallagher on luonut Dying Fetusille tunnistettavan soundin, jota miehen yhtä lailla omanlainen örinä tukee hienosti. On silti pakko myöntää, ettei tästä osaa enää repiä entisen kaltaisia elämyksiä. Vaikea sanoa, mihin suuntaan hommaa olisi kannattanut viedä, mutta tarttuvampia riffikohtia jään kaipailemaan eniten.

Edeltäjäänsä verrattuna soundi on pykälän terävämpi ja ehkä aavistuksen kevyempi. Erot sekä äänimaailman että itse kappalemateriaalin suhteen ovat kuitenkin hyvin marginaalisia. Tämän johdosta biisimateriaali tuntuu turhan tutulta heti kättelyssä.

Arvioni on eittämättä hieman nihkeä ja jopa ympäripyöreä, sillä Dying Fetus ei anna aihetta uusien näkökulmien löytämiseen. Tämän vuosituhannen kiekkoja jumaloiville voi kuitenkin todeta hyvillä mielin, että uutuus tulee tuskin tappamaan rakkauttanne.

Lisää luettavaa