Vuonna 1997 perustettu norjalainen superbändi 1349 syntyi vastalauseeksi nopealle muutokselle. Kun muut alkoivat säveltää syntikkavetoista juusto- black metalia, laulaja Ravnin kasaama bändi keskittyi genren tukeviin peruspilareihin. Yhtyeessä vaikuttavat Ravnin lisäksi kitaristi Archaon, basisti Seidemann ja Satyriconin eksentrinen kannumestari Frost. Kaikki on ainakin teoriatasolla hyvissä kantimissa.
Bändin kahdeksas kokopitkä on koukeroista ja teknistä, melko kaoottistakin kamaa. Musiikki kuulostaa monin tavoin 1990-luvun lopun pintanousua tekevältä Satyriconilta. Biisit ovat aggressiivisia ja väkevästi kitaravetoisia, eikä Frostin rumputulitus anna lainkaan armoa.
Ikävä kyllä The Wolf and the King on myös äärimmäisen turvallinen levy. Vaikuttaa siltä, ettei bändi osaa uusiutua järkevällä tavalla, vaan tykittelee menemään turhankin tutuissa maailmoissa.
Eihän tämä nyt huono albumi ole, mutta eipä siitä jää juuri mitään mieleenkään. Tällä talentilla luulisi saavan aikaiseksi hieman kestävämpiä ja tuhdimpia tahteja. Noh, näillä eväin mennään, ja onhan Frostin älytöntä mättämistä aina siistiä kuunnella.