Corpus Diavolisin nimi ei soita mitään kelloja, mutta niinpä vain kaiuttimista kajahtaa tutulta kuulostavaa black metalia. Tutulta kuulostavaa varmaan siksi, että tyylilajinsa on hyvin tyypillistä modernihkoa Ranska-menoa esimerkiksi Sethin hengessä.
Yhtye on sieltä mystisemmästä päästä eikä varmaan kaihtaisi religious black metal -määritelmää. Kansikuvassa meneillään ovat jonkinlaiset synkemmänpuoliset uhrimenot, ja musiikissa munkkikuorot hymisevät sulassa sovussa intensiivisen tykityksen kanssa. Meno on hyvin tuttua myös sillä saralla.
Elixiria Ekstasis on kuitenkin hyvä levy sarjassaan. Black metalissa on jo tehty kaikki mahdollinen, joten minkään mullistavan odottaminen on kohtuutonta. Tutut palikat istuvat mukavasti yhteen, ja sopivissa määrin toimiva melodisuus varmistaa, että albumin kuuntelee vaivatta yhdeltä istumalta.
Bändin viides albumi tekee parempaa tulosta kuin moni tunnustetumpi ja tunnetumpi black metal -julkaisu. Yhtye näyttää taitonsa erityisesti hitaampien ja tunnelmallisten ryömintöjen parissa, joiden määrää voisi lisätä jatkossa.