Saudiarabialainen musta metalli muistuttaa, miten globaali ilmiö black metal lopulta on. Vuodesta 2008 toiminut Al-Namrood (”Ei-uskova”) on käytännössä pyörittänyt paikallista metalliskeneä ja kerännyt kiinnostusta eksoottisilla lähtökohdillaan, jotka kuuluvat myös sen musiikissa.
Al-Namroodia ei voi olla vertailematta israelilaislähtöiseen Melecheshiin. Kumpikin sulattaa black metaliin vaikutteita Lähi-idän kansanmusiikista ja mystiikasta, mutta eroavaisuuksiakin löytyy – eikä ainoastaan se, että Melechesh on näistä kahdesta musiikillisesti ylivoimaisesti parempi.
Al Aqrab on jo Al-Namroodin yhdeksäs kokopitkä, mutta bändin musiikki kuulostaa yhä kovin hapuilevalta ja raakilemaiselta. Erityisesti hiertää turha pehmeys, sillä tällaisen musiikin toivoisi lyövän kunnolla kipinää ja iskevän kimppuun. Nyt jäädään vain kyttäilemään ujosti dyynien takaa.
On aika karua ajatella, että Al-Namrood voisi olla parempi bändi ilman metallivaikutteita, sillä yhtye taitaa kyllä mystisen tunnelman luonnin. Tässä vaiheessa uraa metalliosaston kyllä pitäisi jo lähteä, jos se on ylipäätään lähteäkseen.